Sisäinen puhe

Sisäinen puhe on nopeasti vaihtuvia tai toistuvia ajatuksia päässämme.

Joskus emme kiinnitä niihin lainkaan huomiota ja toisinaan taas liikaakin. Se on tapa kommunikoida, tarkkailla ja tulla tietoisemmaksi itsestämme.

Etenkin usein toistuvat ajatukset vaikuttavat jo helposti tekoihimme. Ongelmaksi tämä muodostuu, jos on juuttunut pohtimaan niitä yksikseen. Silloin pahimmassa tapauksessa negatiivisista ajatuksista ja todellisuudesta tulee yhtä pidemmäksikin aikaa. Tämä johtuu siitä, että ajatuksista syntyy tunteita ja tunteista taas uusia ajatuksia, sekä mahdollisesti toimintaa ajatusten pohjalta.

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska olen huomannut itselläni ja ystävälläni lyttäävää ajattelua, kuten: "Et kuitenkaan onnistu" tai "nolaat itsesi saamalla paniikkikohtauksen".

Vatvomme samoja ajatuksia ja päämme valtaa ikävät tunteet. Joskus kuuntelemme niitä ja jätämme menemättä tai tekemättä asioita. Tämä käyttäytyminen vain vahvistaa uskomuksiamme, ajatuksiamme, odotuksiamme ja käsityksiämme siitä, ettemme pärjää.
Ja lisäksi se synnyttää ikäviä muistoja, joiden pohjalta saatamme ajatella, ettei kannata edes yrittää. Jos minä ja ystäväni ajattelemme näin, niin kuinka moni muu vaikka masennusta sairastava sortuu näihin haitallisiin ajatusvääristymiin?

Kaiken aikaa voisimme kuitenkin myös valita tekoja, jotka lisäävät hyvinvointiamme. Mahdollisuuksia vaikuttaa omaan sisäiseen puheeseen ja ulkomaailmaan on.

Voimme vatvomisen sijaan oppia kiinnittämään huomiomme meissä syntyviin tunteisiin ja nimetä niitä. Nyt minulla esimerkiksi on tällainen ajatus, että jotain pahaa tapahtuu. Hmm, mielenkiintoista, että on tällainen ajatus.

Tällainen ajatus herättää minulla ainakin tunteina ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa. Tunnen niitä tunteita nyt ja se on ihan ymmärrettävää. Voin empaattisesti itseäni kohtaan tarkastella, miksi minulla on tällainen tunne.

Voisiko syy olla jossain minulle aiemmin tapahtuneessa asiassa tai tämän hetkisessä elämäntilanteessa? Voisinko suhtautua tunteisiini hyväksyen ja ymmärtäen ja nähdä, että ne ovat vaan tunteita ja ajatuksia? Irrallisia minusta ja todellisuudesta.

Voimme kehittää ajatteluamme pois siitä, että aina epäonnistuisimme tai että on olemassa vain hyvää tai pahaa. Tai ettemme tunnista lainkaan hyviä asioita ympärillämme.

Ehkä joskus auttaisi myös toteaminen, että tilanne on nyt mikä on. Voin silti toimia tässäkin elämäntilanteessa parhaani mukaan ja tehdä minulle mukavia asioita.

Huomasin pian muutosta, kun aloin piirtää itselleni ketjureaktiota eri tilanteista. Liitin kaavioon ensin haavoittuvuustekijöitäni, eri tilanteita eli tunteiden laukaisijoita, tunteet ja ajatukset, sekä mahdollisen toiminnan niiden pohjalta. Lopuksi vielä lisäsin, mitä toiminnasta tunteiden mukaan seurasi.

Aloin nähdä, kuinka ymmärrettävää oli tuntea siinä kohtaa kuin tunsi.

Huomasin, että ajatukset olivat suurimmaksi osaksi vain ajatuksia, eikä niillä ollut hyvin todennäköisesti todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Toimintani oli johtanut esimerkiksi siihen, etten ollut lähtenyt kotoani mihinkään.

Tästä toiminnosta taas huomasin saavani ketjureaktiooni lisää jatkumoa. Se etten uskaltanut yrittää, lisäsi ikäviä tunteita ja vahvisti haitallisia uskomuksia, sekä sai oloni kurjaksi pidemmäksi aikaa. Alkamalla havainnollistaa tämän kaiken paperilla, aloin tajuta, kuinka suuri vaikutus ajatuksillani minuun oikein oli. Aloin myös huomata niitä ympärilläni olevilla ihmisillä.

Olen vielä hyvin alussa tämän kaiken uuden tiedon ja sen käyttämisen kanssa. Joka kerta en huomaa ajoissa liiallista murehtimistani tai ole perillä tunteistani. Tavoitteeni on kuitenkin saada vielä jokin päivä ketjureaktio paperiltani muodostumaan mieleeni eri tilanteissa, jotta se olisi nopeammin käytössäni ja pysyisin paremmin elämän tempossa mukana.


Ilona

Kirjoittaja on nuori, joka pitää maisemista, ulkoilusta, teen juomisesta ja haaveilee uuden oppimisesta läpi elämän.