Terveisiä setämiehille!

Hei sinä valkoinen hetero-oletettu setämies, joka tätä lukiessasi loukkaannut sanasta valkoinen, hetero-oletettu ja setämies. Kirjoitat palstoilla kommentteja, joissa kerrot nykynuorten olevan pilalla ja, että sinun nuoruudessasi kouluun hiihdettiin 40 kilometriä suuntaansa joka päivä eikä kukaan auttanut tai valittanut. Loukkaannut siitä, että muut loukkaantuvat, kun heitä loukataan.

Saatat olla töissä ja pitää työttömiä nuoria laiskoina, tai saatat olla pitää meitä nykynuoria hemmoteltuina ja avoimina. Niin lajitoverisi ainakin kirjoittavat netissä. Saatat ajatella, että kaikkien pitäisi opiskella käytännöllinen ala ja pystyä suoriutumaan siitä samalla liukuhihnalla. Mutta emmehän me ole liukuhihnatavaraa. Yritän usein miettiä motiivejasi. Yritätkö pelotella? Onko sinulla paha mieli?

Olet ehkä nytkin vastahakoinen tätä tekstiä lukiessasi. Minä mietin, millainenkohan sinä olet? Millainenkohan olet ollut nuorena? Olikohan sinulla unelmia?

Minulla on kestänyt tosi kauan hyväksyä, että hukassa oleminen ei ole synti. Se on vain mutka matkassa. Ei maailma lopu, vaikka joku juttu ei onnistuisi tai menisi ihan pieleen. Olen miettinyt, että ehkä setämiehistä tulee setämiehiä siinä vaiheessa, kun ei enää pelkää maailmanloppua. Mitä jos maailmanlopunpelko onkin se juttu, joka saa meidät unelmoimaan ja kunnioittamaan toisen unelmia?

Minusta ei koskaan tule setämiestä. En usko, että uusia setämiehiä on muutenkaan enää tulossa. Minulla on liikaa unelmia, että antaisin niiden kivettyä vihaksi muita kohtaan.


LiLo

Kirjoittaja on nuori, joka unelmoi matkustamisesta ja opiskelusta jossain kaukana